ON on ON vai onko OFF ON?

Kyllä meni taas rahvaalla cornflakesit nenään, kun aamulla pitikin uudella asunnolla kytkeä koteloitu ulkokellosähköpistorasia toimintaan siten, että se olisi työntänyt virtaa auton lohkolämmittimeen ja auton moottori olisi suloisesti lämmennyt. Eli yksinkertaisesti sanottuna "pistää auto piuhaan", kuten me suomalaiset olemme tottuneet talvisin tekemään.

Äkkiä luulisi että homma menee ihan plug-n-play. Piuha pistokeisiin kiinni ja lämmitimen kello siihen asentoon, että virta on päällä. Vaan eipähän ei! Eihän nyt todellisuudessa mikään toimi!

On nimittäin niin, että ystävämme sähkötekniikkaininsinöörit ovat keksineet anti-loogisen tavan ratkaista automaattisulakkeiden päällä/pois indikaattorien värikoodaus. Rahvas sortuu helposti oikomaan ajattelussaan ja kuvittelee, että jos kaikissa napeissa palaa vihreä valo, tarkoittaa se sitä että kaikki on kytketty päälle ja virta kulkee.

Toisin on asian laita!
Sähkötekniikkainsinööri ajatteleekin juuri päinvastoin. Hänen mielestään PUNAINEN tarkoittaa: kaikki kytketty ja toiminnot on päällä.

Sähkötekniikkainsinööri ajattelee kuten yllä

Ilmeisesti sähkötekniikka on sen verran monipuolisen erikoinen tieteenala, että vaatisi vähintään sähköasentajan perustutkinnon, jotta rahvaskin alkaisi luontaisesti ymmärtää elektroniikkajärjestelmien käyttölittymälogiikkaa.

Piilevä turvallisuusriski
Tästä kaikesta päätellen useimmissa valoristeyksissä tapahtuvissa onnettomuuksissa toinen osapuoli on mitä todennäköisimmin sähkötekniikkainsinööri. Siinä missä rahvas painaa jarrua punaista nähdessään, sähkötekniikkainsinööri ajattelee kuin härkä ja painaa kaasua "all systems GO!"

Vakuutusyhtiöt ja tutkijat nyt huomio! Ajokortti pois sähkötekniikkainsinööreiltä!

----

Jälkikirjoitus

Sähkötolppien käyttöliittymäsuunnittelussa on muutenkin huomattavia puutteita. Pistokkeeseen asetettu kellomekanismi pyörii joissain malleissa vastapäivään, mikä tietysti saa rahvaan aivan ymmälle.

Tämän kellokehän ympärillä pyörii säätökehä, jolla pitäisi pystyä määrittämään lämmitysjakson alku-ajankohta suhteessa kellotauluun johon on pienellä painettu 24 tuntinen vuorokausi mikä saa jälleen, 12 tuntiseen kellotauluun tottuneen rahvaan ymmälle.

Säätölogiikkaan pääsee kyllä ajan kanssa kiinni, mutta kun ajatellaan, että kellon käyttöönotto ja säätäminen tapahtuu yleensä iltahämärissä vähintään -15 asteen pakkasessa ja että säätötoimet on tehtävä paljain käsin, koska hanskat kädessä kehiä ei pysty kiertämään, ollaan tilanteessa jossa rahvaalla alkaa sappi kiehua.

Kun lisätään soppaan vielä se juridinen tosiseikka että ulkosähköpistorasiat pitää olla sijoitettu lukittuihin laatikoihin, tullaan raivostuttavaan todellisuuteen, jossa tolpissa on kansiläppä, jota täytyy pitää ylhäällä toisella kädellä. Mutta kun siinä toisessa kädessä täytyy pitää taskulamppua että sinne lootaan ylipäätään näkee.

Rahvas nöyrtyy. Tunkee päänsä laatikkoon, jolloin kansi lepää rahvaan otsaa/päälakea vasten. Pitelee toisessa kädessä taskulamppua ja tihrustaa 24h kiekkoa ja yrittää kääntää sen ympärillä olevaa säätökehää kohmeisin sormin. Elämän pieniä epäkohtia.